Roolit ja vastuut sovittelussa

”Olen sovitteluprosessin toimeksiantaja, ja mulla on oikeus tietää, mitä keskusteluissa käy ilmi.”

Niinkö?

Sovittelijan rooli on olla tasapuolinen ja luottamuksen arvoinen

Yksi keskeisimpiä tekijöitä sovitteluprosessin onnistumisen kannalta on ulkopuolisen, puolueettoman ja neutraalin sovittelijan osaaminen. Tästähän syystä sovittelijaa työyhteisöihin pyydetään. Meidän roolimme on selkeä: palkkaluokasta, tittelistä tai muista hierarkkisista tekijöistä riippumatta sovittelija kohtelee kaikkia osapuolia tasa-arvoisesti. Usein käy niin, että esimiesasemassa oleva työntekijä kutsuu sovittelijan paikalle auttamaan alaistensa vaikeassa tilanteessa ymmärtämättä, että on itse osana konfliktia. Konfliktin dynamiikan ymmärtäminen on sitä pääomaa, jota sovittelijalla on tarjota.

Sovittelija ei anna väliraportteja ja tietoja yksilötapaamisten havainnoistaan esimiehelle tai toimeksiantajalle, koska silloin rikkoontuisi muiden osapuolten luottamus sekä sovittelijaan että esimieheen. Tästä syystä sovittelija kohtelee kaikkia osapuolia samalla tavalla, henkilökohtaisen luottamuksen säilyttäen ja ohjaten jokaista suuntaamaan kysymyksensä yhteisesti, jotta prosessi pysyy avoimena.

Toisinaan osapuolet kyselevät sovittelijalta, miltä tilanne vaikuttaa tai mitä sovittelija uskoo työyhteisössä tapahtuvan. Uteliaisuus ja pelko näyttäytyvät inhimillisinä, mutta sovittelijan mielipiteellä ei ole varsinaisesti mitään merkitystä. Itse olen toisinaan miettinyt, että kunpa nyt vain nämäkin ihmiset lopettaisivat riitelynsä. Tosiasia on kuitenkin se, että mikäli se olisi niin helppoa, he todennäköisesti olisivat sen jo tehneet.

Onnistunut sovittelu edellyttää osallisuutta ja halua tilanteen muuttamiseen

Aikuisten ihmisten tulee itse ja yhteisesti, kukin omaa toimintaansa kriittisesti tarkastellen, tehdä päätöksiä tulevaisuutensa suhteen. Kun päätös on osapuolten yhteisen ajattelun tulos, jokainen kokee tulleensa kuulluksi ja saaneensa osallistua tasaveroisena työyhteisön jäsenenä, on myös sitoutuminen yhteisesti sovittuihin asioihin vahvempaa verrattuna ylhäältä annettuihin ohjeistuksiin.

Onnistunut konfliktinratkaisu edellyttää aitoa halua muutokseen, avoimuutta sekä kykyä myöntää omat virheensä. Sovittelijan intresseissä ei ole etsiä syyllisiä tai jakaa rangaistuksia, vaan keskittyä auttamaan vuorovaikutuksen luomisessa ja rohkaisemaan omien ajatusten esiintuomisessa.

Toisinaan käy kuitenkin niin, että joku osapuolista kertoo mielellään kahden kesken sovittelijalle kurjuudesta työpaikalla, mutta valitsee istua tuppisuuna koko työyhteisön kesken käytävän yhteisen keskustelun aikana. Jotta sovittelija ei rikkoisi luottamusta, hän ei voi ottaa kenenkään henkilökohtaisia asioita yhteisesti puheeksi. Rooli osapuolena tulee siis ymmärtää; konfliktinratkaisu on rankkaa työtä, ja jokaisen vastuulla on tuoda esiin oma näkökulmansa. Henkilöt, jotka ovat ajautuneet konfliktiin ovat ne samat henkilöt, jotka voivat löytää siihen myös ratkaisun.

Tekniset asiat voidaan ratkaista teknisellä toteutuksella, mutta ihmisten välisissä ongelmissa tarvitaan toimivaa vuorovaikutusta. Jos loukkaat työkaveriasi ja sen seurauksena hän vaihtaa työhuonetta, on ihmistenväliseen konfliktin keksitty tekninen ratkaisu. Mutta ratkaiseeko tämä konfliktin ja palauttaa vuorovaikutuksen rakentavaksi ja mielekkääksi?

2019-06-25T09:15:02+00:0025.06.2019|