Työpaikan ilmapiiri on tekijä, joka vaikuttaa vääjäämättä yrityksen tulokseen tehokkuuden, motivaation, koetun terveyden, sairauspoissaolojen määrän sekä monen muun yksittäisen tekijän summana. Mistä sitten tunnistaa hyvän ilmapiirin ja miten se luodaan?
Tuttavani työskentelee raksalla. Hän kertoi, miten työmaalla oli aivan loistava vastaava mestari, joka luotti kirvesmiehiinsä, mahdollisti toiveiden mukaiset välineet ja aikataulut ja kohteli työntekijöitä reilusti tilanteissa, joissa kirvesmiehet esittivät henkilökohtaisia näkemyksiään työhön liittyen. Ilmapiiri oli hyvä, jopa hiukan kilpailuhenkinen; kuka saa tehtyä parasta tulosta? Työntekijät tulivat usein jopa tuntia aikaisemmin työmaalle, viihtyivät yhdessä aamiaisella työmaakopissa, auttoivat toisiaan pyytämättä ja pitivät myös silmällä toistensa työtä tavalla, jonka kaikki kokivat positiivisena yhdessä tekemisenä. Tauot eivät venyneet, koska kaikki olivat motivoituneita ja ymmärsivät, että vastaava mestari palkitsee kaikki hyvin tehdystä työstä. Työntekijät kykenivät myös saumattomasti vailla kitkaa sopimaan siitä, kuka on huomenaamulla vuorossa sekoittamaan kuraa ja laittamaan toisille kahvit valmiiksi.
Sitten vastaava mestari sairastui vakavasti, ja työmiehet saivat uuden esimiehen. Henkilökunta ja työtehtävät pysyivät samana. Ulkoisesti tarkastellen mikään ei muuttunut, paitsi vastaavan mestarin nimi.
Hyvin pian työmaalla huomattiin, että tauoilla ei enää ollut mukavaa. Aiemmin hyvin sujuneet aamuvuorot alkoivat muuttua rasitteiksi, ja lopulta kukaan ei enää tullut toista aiemmin paikalle, saati tuntia ennen työvuoron alkua yhdessä kahville. Muut työntekijät saattoivat huomata, että joku teki huonoa jälkeä tai suoranaisen virheen, mutta kenenkään motivaatio ei riittänyt asiaan puuttumaan. Miksi pitäisi? Mitä minä siitä saan? Vastaava mestari ei koskaan vieraillut työmaalla paitsi erikseen pyydettäessä, ja tämä sai työntekijät ajattelemaan, että heitä ei arvosteta. Yhteistyö muuttui yksilöiden selviytymiseksi ja kirvesmiesten keskinäinen vuorovaikutus loppui melkein kokonaan. Ensimmäistä kertaa tämän yrityksen historiassa he saivat valmiiksi kohteen, joka ei läpäissyt ulkopuolisen tekemää lopputarkastusta.
Työilmapiiri ei ole vain esimiehen vastuulla
Vaikka tämä esimerkki onkin tosielämästä, olisi yksisilmäistä väittää, että työilmapiiri on vain esimiehen vastuulla. Esimieheen kohdistuu hyvin erilaisia vaatimuksia; toisen työntekijät kaipaavat autoritäärisempää johtamista, esimiestä, joka jakaa tehtävät ja kertoo, miten asiat ovat. Toisille työntekijöille tämä on kauhistus, he ovat itseohjautuvia ja kokevat esimiehen jatkuvan ohjeistamisen epäluottamuksena omaa osaamistaan kohtaan.
Miten siis balanssi löytyy ja kenen vastuulla sitä on etsiä? Vastaus on, että se löytyy meistä jokaisesta, ja sen etsiminen ja ylläpito on meidän jokaisen vastuulla.
Tyypillisin ihmisten välisen vuorovaikutuksen virheistä on olettaa, että vuorovaikutusta on ylipäätään tapahtunut. Helposti tulkitaan, että ”pitihän sen nyt tietää” tai ”kyllä siitä on varmasti ollut puhetta”. Informaation kulku, oman viestinnän ymmärrettävyys sekä toisten viestien sisällön varmistaminen on jokaisen vastuulla. ”Anteeksi, en ymmärtänyt”, ”mitä tarkoitit tällä?”, ”tietävätkö muut jo tästä” ja niin edelleen. Vuorovaikutuksen varmistamisen kulmakiviä on oma asennoituminen asiaan: olenko minä sellainen työkaveri, jolta voi reippaasti tulla kysymään tarkennuksia, vai olenko sellainen kulmakonttorin junttura, jonka sana on laki ja ajaa aina toisten yli?
Mihin suuntaan minä itse vien työpaikkani ilmapiiriä?
Jokainen on ensisijaisesti vastuussa itsestään. On aika ajoin hyvä miettiä, mihin suuntaan minä vien työpaikkani ilmapiiriä. Suhtaudunko avoimesti uusiin asioihin ja ihmisiin, vai onko pinnan alla aina ajatus, että ”taas joku hemmetin palaveri, eiköhän näissä kissanristiäisissä ole taas ihan riittävästi ravattu….”. Virhe on olettaa, että negatiivisuus jää vain ajattelun asteelle. Se näkyy naamasta ja tarttuu. Kukaan ei ole niin lahjakas, että kykenisi vuosia esittämään aidosti innostunutta, jos todellisuudessa pitää koko hommaa turhana. Jos kaikki yhteinen työpaikalla on rasittavaa ajanhukkaa, on ehkä hyvä miettiä, mistä se johtuu. Mitä itse voisin tehdä?
Kuuntelu, vuorovaikutuksen edistäminen ja oman käyttäytymisen reipas reflektointi ovat avaimia työilmapiirin parantamiseen. Jokainen työntekijä on osa kokonaisuutta, jota ei voida muuttaa osallistamatta kaikkia. Suosittelen joskus kokeilemaan lempeää rehellisyyttä ja minä-puhetta päivinä, jolloin yhteistyö ei vaan ota sujuakseen. Mitä sinun työpaikallasi vastattaisiin, jos sanoisit: ”Jostakin syystä mua ärsyttää tänään ihan kaikki. En osaa sanoa miksi. Voinko palata tähän vaikka huomenna?”