Kiusaaminen työpaikalla on Suomessa valitettavasti varsin yleistä: siitä kärsii yli 100 000 palkansaajaa. Työpaikkakiusaaminen voi olla esimerkiksi ilkeiden kommenttien laukomista, ulkopuolelle jättämistä tai joidenkin työntekijöiden suosimista. Halusimme antaa työpaikkakiusaamisesta konkreettisen esimerkin, joten pyysimme erästä työntekijää kertomaan oman tarinansa omin sanoin, niin kuin hän tilanteensa koki.
Kiusaaminen työpaikalla ilmenee sanoin ja teoin
”Minulla oli töissä tänään tavallisen kamala päivä. Näitä nämä nykyään ovat lähes kaikki päivät, paitsi ehkä ne, kun pomo ja Elsa ovat yhtä aikaa poissa töistä. Heti aamusta pomo teetätti minulla sen raportin, jolla kukaan ei tee mitään. En ole vielä koskaan nähnyt kenenkään käyttävän sitä ja silti se pitää aina saada valmiiksi ennen kuin edes koko materiaali on käytössä.
Seuraavaksi Elsa oli taas älyttömän ilkeä minulle. Siitä lähtien, kun olen päässyt tekemään vähän miellyttävämpiä töitä, hän on alkanut ilkeillä minulle. Joskus olen kuin en kuulisi mitään, mutta tänään en pystynyt olemaan hiljaa. Oli ihan pakko vähän muistuttaa häntä siitä edellisestä virheestä, koska hän ei millään muulla oikeasti olisi lopettanut sitä ilkeilyä. Sen jälkeen hän onneksi hiljeni. Hän ei kykene näkemään tekemiään virheitä, mutta huomauttaa kyllä jokaisesta pikkuasiasta, jonka minä olen muka tehnyt huonosti.
Pomo taas oli jatkuvasti niskassa kysymässä, kuinka paljon on vielä tekemättä ja kauanko kestää. Tuo painostus tuntuu kestämättömältä ja aivan aiheettomalta. Pekkakin sanoi, ettei minun tarvitsisi vastata noihin painostuksiin, mutta pakkohan pomolle jotain on kertoa.
Kiusaaminen vie kaiken energian
Minusta tuntuu, että pomo ja Elsa ovat liittoutuneet minua vastaan. En tiedä kauanko jaksan tuota käyttäytymistä, jota olen kokenut jo pitkän aikaa. Yritän olla puhumatta Elsalle, ja pomollekin puhun vain pakosta. Ahdistaa joka kerta, kun on pakko toimittaa jotain asiaa. Usein pyydänkin Pekkaa välittämään tiedon, jotta säästyisin pahalta mieleltä. No, eihän siltä silti koskaan säästy, koska mielessä ovat kaikki ne loukkaukset ja epäoikeudenmukaisuudet, joita olen saanut kokea.
Olen käynyt purkamassa näitä tapahtumia työterveydessä ja lääkäri sanoikin, että voin kyllä tulla juttelemaan, jos tuntuu siltä, etten enää jaksa. Olenkin ajatellut tällä viikolla, että ehkä muutaman päivän poissaolo saisi jaksamaan vähän paremmin. Usein toivonkin, etten olisi päätynyt tähän työhön ja näihin tehtäviin, koska eihän tätä kukaan jaksa. Nyt en enää pysty vaihtamaankaan, kun kaikki voimat menevät siihen, että pysyn päivän tolpillani, enkä ratkea itkemään. Sillä ei sitten varmasti olisi loppua ollenkaan. Tällainen on minun työpaikkani ja täältä minun on palkkani tienattava. Vaihtoehdot ovat vähissä.”
Teksti perustuu erään työntekijän henkilökohtaiseen kokemukseen työpaikkakiusaamisesta. Tekstissä mainittujen henkilöiden nimet on muutettu.
Oletko sinä kokenut töissä koskaan vastaavaa?