Työyhteisösovittelu aloitetaan useimmiten sen tähden, että ihmiset ovat olleet asioista eri mieltä, loukkaantuneet toisen sanomasta mielipiteestä tai siitä, ettei heidän mielipidettään ole kuunneltu. Pienistä asioista on lähtenyt eskaloitumaan iso riita, konflikti, jota ei enää omin voimin saatu ratkaistua.

Mielipiteet ovat erilaisia ja ne synnyttävät tunteita. Tunteet voimistuvat, kun puolustetaan omia ”oikeita” mielipiteitä tai vastustetaan toisen ”vääriä” mielipiteitä.

Koska kaikki kasvamme erilaisten kokemusten kautta, katsomme maailmaa erilaisin silmin. Jokainen on siksi oikeassa omasta näkökulmastaan ja omista tarpeistaan katsottuna. Miten sitten saisi nämä erilaiset näkökulmat sovitettua yhteen parhaalla mahdollisella tavalla ilman, että eri mielistä puhkeaa erimielisyyksiä, joka kasvavat konflikteiksi?

Työyhteisösovittelun oppeina ainakin nämä kolme asiaa nousevat tärkeinä esiin:

Työyhteisössä kuulluksi tuleminen

Silloin kun jokainen työyhteisön jäsen tuntee tulevansa kuulluksi, syntyy kaikille tahtoa mennä yhdessä eteenpäin. Jokaisen tahto ja mielipide asioihin eivät aina voi tulla toimintaan näkyväksi, silti jokainen tuntee olevansa vaikuttajana työyhteisön asioissa, kun häntä on kuunneltu. Jokaisella on oikeus ja velvollisuus tuoda oma arvokas näkökulmansa esiin.

Miten sinä kuuntelet muita? On tavallista, että keskusteluissa miettii jo omaa vastaustaan meneillään olevaan asiaan. Silloin jää aito kuunteleminen syrjään. Oma toisten kuunteleminen on puolikas kuulluksi tulemisen kokonaisuudesta. Ei voi vaatia toisilta kuuntelemista ennen kuin itse kuuntelee.

Työyhteisössä kaikki tarvitsevat arvostusta

Ärsyttää, kun joku yrittää puskea omia ajatuksiaan ja sitä ”minulle oikeaa tapaa” toisten hyväksyttäviksi. Parhaat tulokset saadaan aikaan, kun rakennetaan kunnon sekoitus, jossa on otettu parhaat puolet ideoista. Kaikkien ideoiden arvostaminen, niiden pohtiminen ja aito läpikäynti suhteessa niihin tavoitteisiin, mitä yhteisössä tavoitellaan, antaa huiput tulokset.

Kuulluksi tuleminen ei riitä, jos jonkun ajatus ohitetaan antamatta sille ajatus- ja arvostusaikaa. Se voi tarkoittaa vaikka vain tarkennusta, jotta jokainen ymmärtää toisten ajatuksia samalla tavalla ennen omia tulkintoja.

Jokaisen arvostaminen edesauttaa sitoutumista yhteisöön ja sen tekemiseen. Milloin sinulle tulee tunne, että sinua arvostetaan työyhteisössäsi? Kenen pitäisi arvostaa?

Mukana oleminen

Kuka toteuttaa projektit? Kenelle annetaan homma hoidettavaksi? Tuleeko tunne, että aina samoille tyypeille? Entä jos jollain tavalla jokainen, ainakin joskus, voidaan osallistaa uusien asioiden toteuttamiseen? Ihmiset ovat valmiita joustamaan, tekemään paljon ja sitoutumaan, kun pääsevät itsekin laittamaan kädet saveen.

Jos ajattelee, että auttaa muita uhrautumalla tekemään asioita toisten puolesta, muut oppivat vastuuttomiksi. Ellei ole mukana tekemisessä, on helppoa syyttää muita epäonnistumisesta. Silloin ei myöskään saa kunniaa onnistumisesta.

 

Kirjoittaja: Leena Koivu, TySo™ -sovittelija