Työyhteisösovittelu on konfliktinratkaisuprosessi, jonka päämääränä on luottamuksen aikaansaaminen työyhteisön jäsenten välille, jotta rikki mennyttä yhteyttä päästään rakentamaan työyhteisössä. Tähän prosessiin kuuluvat seuraavat vaiheet:
- Toimeksianto
- Info osallistujille
- Yksilökeskustelut
- Yhteinen keskustelu – yhteisöllinen sovittelutilaisuus
- Tiedottaminen niille, joille on tarpeellista tiedottaa
- Seuranta
Toimeksianto
Työnantajayhteisö toimii sovittelun maksajana ja on siksi toimeksiantajan roolissa. Vaikka työnantaja maksaa sovittelun, se ei anna tai määritä minkäänlaisia tavoitteita sovittelulle. Sovittelun tavoitteet ovat aina samat riippumatta osapuolista: saattaa konfliktin vaikutuksessa olevat ihmiset yhteen keskustelemaan toistensa näkökulmista suhteessa tapahtuneeseen ja asian ratkaisemiseen työyhteisön omin keinoin. Toimeksiantokeskustelussa määritellään sovitteluun kuuluvat työyhteisön jäsenet. Sovittelija voi kuitenkin vaikuttaa tähän vielä yksilökeskusteluissa ilmenneiden seikkojen jälkeen.
Info
Kun toimeksiantosopimus on tehty ja sovitteluun kutsuttava joukko on määritelty, sovitaan päivästä, jolloin tälle joukolle pidetään yhteinen infotilaisuus. Kuulemassa voi silloin toki olla muitakin asiaan kuuluvia henkilöitä, esimerkiksi HR:n edustajia. Infossa kerrotaan sovitteluprosessin kulusta ja sovittelija avaa restoratiivista sovittelua yleensä.
Yksilökeskustelut
Infon jälkeen sovittelija käy keskustelun jokaisen yhteiseen sovittelutilaisuuteen tulijan kanssa. Keskustelemme tapahtumista ja niistä syntyneistä tunteista. Lisäksi puhumme siitä, mitä osallinen tarvitsee päästäkseen etenemään sekä käymme läpi hänen ajatuksiaan ratkaisumahdollisuuksista. Keskustelun tavoitteena on valmistella osallistujaa tuomaan oman näkökulmansa esiin yhteisessä sovittelutilaisuudessa.
Yhteinen keskustelu
Tähän keskusteluun varataan kokonainen työpäivä, koska halutaan varmistaa, että jokainen pääsee puhumaan ja vaikuttamaan sovittelun lopputulokseen. Tilaisuudessa osallistujat tuovat esille niitä asioita, jotka kokevat tarpeellisiksi eteenpäin menemisen näkökulmasta. Sovittelija ei puhu kenenkään puolesta, eikä ratkaise asioita omista näkökulmistaan, vaan pysyy puolueettomana keskustelun loppuun saakka. Sovittelijan roolina on vain fasilitoida osallistujien keskustelua.
Jos osallistujat haluavat, kirjoitetaan ratkaisuista sovittelusopimus, johon osallistujat määrittävät ne muutokset, jotka vievät työyhteisöä kohti vuorovaikutus- ja toimintakykyä.
Tiedottaminen
Sovittelutilaisuudessa keskustellaan myös siitä, kenelle pitää tiedottaa sovittelusta ja sen tuloksista. Määritellään myös, kuka sen tekee.
Seuranta
Oleellinen osa sovittelua on seuranta. Sen päämääränä on tukea työyhteisöä saavuttamaan sopimuksessa määriteltyjä toimenpiteitä sekä rakentaa edelleen luottamusta yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tysolla seuranta on noin 40% koko sovittelusta. Muutokset tapahtuvat ajan ja tuen kanssa, ja siksi tapaamme vähintään kolme kertaa yhteisen sovittelupäivän jälkeen. Näin varmistamme työyhteisössä tarvittua muutosta ja työyhteisö pääsee rauhassa rakentamaan luottamusta toisiinsa.
Yhteenveto
Me kaikki olemme sovittelijoina sitoutuneet tähän prosessiin, joka viedään läpi samalla tavalla. Jokainen sovittelu on sisällöltään erilainen, ihmiset käyttäytyvät eri tavalla ja tunteita näytetään ja koetaan eri tavoilla. Jokainen keskustelu on yksilöllinen sen tähden, että jokainen ihminen on erilainen. Jokaisessa työyhteisössä on tapahtunut erilaisia asioita, joihin työyhteisö hakee omanlaisiaan ratkaisuja. Jokainen työyhteisö omistaa oma konfliktinsa. Siihen sovittelija ei sekaannu, ei terapoi osallistujia, eikä asetu kenenkään puolelle tapahtumissa.
Jokaisessa työyhteisössä tapahtuu asioita, jotka joskus synnyttävät yhteistä intoa ja joskus taas ottavat päähän. Joskus pettymys ja loukkaantuminen ovat niin suuria, ettei niistä enää omin voimin selviä. Kuitenkin silloinkin ratkaisun avaimet ovat niiden käsissä, jotka ovat olleet mukana vaikuttamassa yhteyden rikkoutumiseen. Kun sovittelija kunnioittaa kaikkien arvokkuutta riippumatta tapahtumista, muistuttaa solidaarisuudesta työkavereita kohtaan ja jokaisen vastuusta oman toiminnan suhteen sekä toimii oikeudenmukaisesti ja reilusti kaikkia kohtaan, on osallistujienkin helpompaa noudattaa näitä restoratiivisen oikeuden arvoja. Ja kun koko ajan pyritään totuudelliseen puheeseen, on rakennettu hyvää luottamuksen pohjaa jo kaikkia dialogeja varten.
Sovittelijalla on haasteellinen, mutta mielenkiintoinen tehtäväkenttä kaiken ihmisen yllätyksellisyyden hyväksyjänä. Sovitteluun osallistuminen on antoisa kokemus, jossa on mahdollisuus oppia lisää omasta työyhteisöstä ja sen jäsenistä. Suurin lahja niin osallistujille kuin sovittelijalle on nähdä yhteyden syntyminen tai korjaaminen ja yhteistyön parantunut jatkuminen.